Site hosted by Angelfire.com: Build your free website today!

KOIRAT

Valikko

HeTy
Irlanninsetteri

KULTAINEN NOUTAJA

Kultainennoutaja on yksi kuudesta noutajarodusta. Kultaisianoutajia on yleisesti olemassa kahta päälinjaa: näyttelylinjaista ja metsästyslinjaista. Suomessa koirat ovat useimmiten näyttelytyyppisiä. Metsästyslinjaiset koirat ovat hoikempia, lyhyempikarvaisia, usein väriltään tummempia, miellyttämisenhaluisempia, aktiivisempia ja paremmat työskentelytaipumukset omaavampia. Näyttelylinjaisilla on paljon enemmän karvaa, ne ovat huomattavasti raskaampia sekä lyhytraajaisempia ja ne ovat rauhallisia luonteeltaan. Rotumääritelmän mukainen ihanne olisi koira, joka on sekä käyttökoira, että ulkonäöltään näyttävä, eli niin sanottu dual purpose -koira.

Kultainennoutaja on keskikokoinen koira, jonka säkäkorkeus uroksilla 51-61 cm senttimetriä ja nartuilla 51-56 cm senttimetriä. Se on sopusuhtainen, tasapainoinen, voimakas ja varmaliikkeinen koira. Sen olemus on hyväntahtoinen ja ystävällinen. Turkki on sileä tai laineikas ja runsashapsuinen, väreinä mikä tahansa kullan- tai kermanvärinen vivahde (ei kuitenkaan punainen eikä mahonginvärinen). Turkkia olisi hyvä harjata päivittäin karvanlähdön aikaan, jolloin karvaa irtoaa todella paljon.

Luonne ja käyttäytyminen

Kultainennoutaja on luonteeltaan hyvin iloinen, avoin ja ystävällinen, mistä syystä sopii hyvin myös perhekoiraksi. Se on myös erittäin sosiaalinen ja tulee hyvin toimeen toisten koirien kanssa. Se on hyvin oppivainen ja helposti koulutettavissa monenlaisiin harrastusmuotoihin. Noutajille tyypillinen piirre pysytellä omistajansa läheisyydessä tekee kultaisestanoutajasta erittäin helpon pitää vapaana. Se on kärsivällinen, mutta myös hieman omistushaluinen. Kultainennoutaja vaatii kunnollisen peruskasvatuksen ja -koulutuksen.

Kultainennoutaja on työkoira ja sitä käytetään laajalti muun muassa opaskoirina sekä tullin huumekoirana. Se on myös monipuolinen metsästyskoira muiden noutajarotujen tavoin. Kultainennoutaja on myös palveluskoirarotu ja soveltuu myös palveluskoiralajeihin, vaikkakin näissä nykyisin harvemmin törmää kultaisiinnoutajiin.

MÄYRÄKOIRA

Mäyräkoirarodut - lyhyt esittely

Mäyräkoiria on olemassa yhteen-sä yhdeksän eri rotua: kolme karvanlaatua, joista jokaisesta kolme kokoa.

Kaikkien muunnosten sukujuuret ovat samat. Mäyräkoirat voidaan varmuudella jäljittää 1500-luvulle, jolloin Jacques du Fouilloux eritteli teoksessaan La Veneri kaksi mäyräkoiratyyppiä. Rotumääritelmä luotiin ja hyväksyttiin 1879 Saksassa; Suomen Kennelklubin rotukirjaan ne merkittiin 1890-luvulla.

Mäyräkoiran kokoa mitataan Suomessa rinnanympäryksen mukaan. Normaalikokoisen mäyräkoiran rinnanympärys on yli 35cm, kääpiömäyräkoiran 30-35cm ja kaniinimäyräkoiran alle 30cm. Normaalikokoisen mäyräkoiran ei tulisi painaa yli 9 kiloa.

Karkeakarvainen turkki muodostuu karkeasta peitinkarvasta ja lyhyemmästä pohjavillasta. Lyhytkarvainen turkki on tiheä ja kiiltävä, pitkäkarvainen taas pitkä, kiiltävä ja silkkinen. Värityksiä ovat riistanvärinen, laikullinen, punainen tai ruskea keltaisin merkein.

Mäyräkoiran luonne vaihtelee hieman rodusta riippuen. Kaikkien mäyräkoirien tulisi olla rauhallisia, reippaita ja itsevarmoja. Mäyräkoirien yksilölliset erot luonteessa voivat olla suuria, jääräpäisyyttäkin löytyy! Mäyräkoiran käytöstä ohjaa aina riistavietti, mistä syystä niitä ei kannata pitää irti ilman valvontaa. Vahtikoirana mäykky toimii ilmoittavana koirana melko hanakastikin, mutta ei yleensä puolusta aluetta. Mäyräkoira on monipuolinen metsästys- ja harrastuskoira.

Punainen irlanninsetteri

Punainen irlanninsetteri kehitettiin Irlannissa metsästyksessä käytettäväksi seisovaksi lintukoiraksi. Rotu polveutuu punavalkoisista irlanninsettereistä ja tuntemattomista yksivärisistä punaisista koirista. Rotutyyppi oli selkeästi vakiintunut jo 1700-luvulla. The Irish Red Setter Club perustettiin vuonna 1882 edistämään rodun käyttöä ja jalostusta. Yhdistys julkaisi rotumääritelmän vuonna 1886 ja on siitä lähtien järjestänyt kenttäkokeita ja näyttelyitä rodun tason arvioimiseksi. Vuonna 1998 yhdistys julkaisi määritelmän rodun työskentelytavasta. Tämä yhdessä rotumääritelmän kanssa kuvailee rakennetta ja työskentelytapaa.

Punaisesta irlanninsetteristä on vuosien mittaan kehittynyt karaistunut, terve ja älykäs koira, joka on erittäin taitava ja kestävä käyttökoira.

Yleisvaikutelma
Eloisa, urheilullinen, tyylikäs, tasapainoinen ja sopusuhtainen. Ilme on ystävällinen.
Käyttäytyminen ja luonne Tarkkaavainen, älykäs, tarmokas, lempeä ja uskollinen.
Ulkonäkö
PÄÄ: Pitkä, kuiva, ei karkeapiirteinen korvien kohdalla. Kuono ja kallo ovat yhtä pitkät ja linjoiltaan yhdensuuntaiset. KALLO-OSA: Soikea (korvien välistä) ja tilava; niskakyhmy on selvästi erottuva. Kulmakaaret ovat korostuneet. OTSAPENGER: Selvästi erottuva. KUONO-OSA: Kohtalaisen syvä ja kärjestään lähes neliömäinen. Etäisyys otsapenkereestä kuonon kärkeen on pitkä. Huulet eivät ole riippuvat. KIRSU: Tumman mahonginruskea, tumman pähkinänruskea tai musta. Sieraimet ovat avarat. LEUAT / PURENTA: Leuat ovat keskenään lähes yhtä pitkät. Leikkaava purenta. SILMÄT: Tumman pähkinänruskeat tai tummanruskeat; eivät liian suuret. KORVAT: Keskikokoiset ja ohuet; alas, pään takaosaan kiinnittyneet, kauniisti laskostuneet ja päänmyötäisesti riippuvat. KAULA: Kohtalaisen pitkä, hyvin lihaksikas ja hieman kaareutunut, ei liian paksu eikä löysää kaulanahkaa. RUNKO: Suhteessa koiran kokoon. LANNE: Lihaksikas ja hieman kaartuva. RINTAKEHÄ: Syvä ja tilava, edestä kapeahko. Kylkiluut ovat selvästi kaareutuvat. HÄNTÄ: Kohtalaisen pitkä, suhteessa koiran kokoon, melko alas kiinnittynyt. Tyvestään vahva, kärkeä kohden oheneva; asennoltaan selkäviivan tasolla tai hieman sen alapuolella. ETURAAJAT: Eturaajat ovat suorat, jäntevät ja vahvaluustoiset. LAVAT: Kapeakärkiset, pitkät ja hyvin viistot. KYYNÄRPÄÄT: Vapaasti liikkuvat ja matalalla sijaitsevat, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset. ETUKÄPÄLÄT: Pienet ja hyvin tiiviit. Varpaat ovat vahvat, kaarevat ja tiiviisti yhdessä. TAKAOSA: Leveä ja voimakas. TAKARAAJAT: Takaraajat ovat pitkät ja lihaksikkaat lonkasta kinteree-seen. Välijalka on lyhyt ja vahva. POLVET: Hyvin kulmautuneet. KINTEREET: Eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset. TAKAKÄPÄLÄT: Kuten etukäpälät. LIIKKEET: Vapaat, sulavat ja tarmokkaat. Pää on korkea-asentoinen. Eturaajat ojentuvat pitkälle eteen, askel on kuitenkin matala. Takaraajojen liike on vaivatonta ja potku voimakas. Ristiinastunta tai kerivät liikkeet eivät ole hyväksyttyjä. KARVAPEITE: Päässä, raajojen etuosassa ja korvien kärjissä lyhyttä ja hienoa. Muualla rungossa ja raajoissa keskipitkää ja sileää, mahdollisimman vähän kiharaa tai laineikasta. Hapsut ovat korvien yläosassa pitkät ja silkkiset, etu- ja takaraajojen takaosassa pitkät ja hienolaatuiset. Rintakehän alaosassa on runsaasti pitempää karvaa, joka voi röyhelönä ulottua rintaan ja kurkunaluseen asti. Varpaiden välit ovat selvästi karvaiset. Hännässä hapsutus on melko pitkää ja kärkeä kohden vähitellen lyhenevää. Hapsutus on kaikkialla suoraa ja sileää. VÄRI: Syvän kastanjanruskea ilman vivahdustakaan mustaan. Valkoinen väri rinnassa, kurkussa ja varpaissa, pieni tähti otsassa tai kapea viiru tai pilkku kuonos-sa tai otsassa eivät ole hylkääviä virheitä. SÄKÄKORKEUS: Urokset 58 – 67 cm ja nartut 55 – 62 cm. VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen. HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Vihaisuus ja sairaalloiset piirteet. HUOM: Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin. Punainen irlanninsetteri kuuluu FCI:n roturyhmään 7.